Viimeiset päivät Uudessa-Seelannissa ja voittamaton jetlag

Tammikuun alussa palaan Aucklandiin. Suurimpana syynä lentoliput: jouluyllätyksen toteuttaminen onnistui helpoiten ostamalla meno-paluun Uudesta-Seelannista Eurooppaan, sillä valmiiksi ostettua Auckland - Santiago -lippua ei saanut enää muutettua.

Loman aikana olen henkisesti jo siirtynyt Etelä-Amerikkaan enkä siksi saa mitään aikaiseksi Aucklandissa. Käyn pari kertaa elokuvissa ja istuskelen kirjastossa lukemassa opaskirjoja. Iltaisin käyn kävelemässä satama-alueella. Huvijahdit ja ravintolat luovat tunnelmallisen ympäristön, ja siitä nauttii moni muukin. Viisi päivää kuluvat nopeasti, mutta ole lainkaan pahoillani kun lähtöpäivä koittaa.

Maailman ympäri matkustaminen kymmenessä päivässä on aiheuttanut valtavan aikaeroväsymyksen. Menomatkan mertenylittävät lennot kestivät 13 ja 9 tuntia ja yö muuttui päiväksi. Sloveniassa pärjäsin melko hyvin, vaikka sainkin kuulla palautetta pitkistä päiväunistani.

Paluu Euroopasta kulki jälleen Italian ja Saksan kautta, mutta tällä kertaa Kiinaan. Frankfurtista Pekingiin 10 tuntia ja Pekingistä Aucklandiin 12 tuntia. Hullujen vaihtoaikojen takia matkustin yli 60 tuntia eli kaksi ja puoli päivää. Lähdin Sloveniasta 2.1. illalla ja saavuin perille Aucklandiin 5.1. Nokosia lentokoneissa ja lentokenttien penkeillä. Ei ihme että nukkumatin pakka meni sekaisin.

Aucklandissa päivä on vaihtunut jälleen yöksi. Valvon myöhään, nousen puolen päivän jälkeen, mutta päätän olla korjaamatta tilannetta muutaman päivän tähden. Kohta jatkaisin päivämäärärajan yli Chileen, jossa aikaero olisi vaivaiset 16 tuntia.