Aatonaattona lähden lomalle. Aucklandista on lähes
kolmestoista tunnin lento Houstoniin, Texasiin. Lentokentällä on lämmin
tunnelma, sillä kaikki ovat menossa jouluksi kotiin. Passintarkastaja lukee
leimojani: Venäjä, Kiina ja Uusi-Seelanti, lucky you. Hymähdän, vähän väsyttää.
Texasissa on lämmin, mutta viivyn vain muutaman tunnin.
Seuraavassa koneessa saan viereeni Andrew’n New Orleansista. Rakastan pienen
miehen leveää aksenttia ja vaihdamme matkakokemusten lisäksi myös
sähköpostiosoitteet.
Lennämme Atlantin yli Saksaan ja olen itse asiassa jo
matkustanut maailman ympäri.
Jatkan vielä kolmannen lennon, nyt Italiaan. Venetsiasta
juna Monfalconeen ja sieltä Hullu Serkun kyydissä kotiin. Maksan kyydistä
pullon Bushmillsia; viski tuntuu sopivan tilaisuuteen.
Olen valvonut lähes kaksi vuorokautta eikä se haittaa
yhtään. Yllätys puolikkaani kasvoilla on sen kaiken arvoista.
What the hell is
this? Hän on sekaisin monta tuntia. Hymyilen ja halailen. Anoppi nyökkää
tyytyväisenä: saimme salaisuuden pidettyä loppuun asti.
Matkustamiseen on kulunut aikaa ja perille saapuessani on jo
aattoilta. Slovenialaiseen tapaan aattoillallisella ei ole lihaa, vaan kalaa.
Jaamme lahjoja, ja slaaviperheeni laulaa virsiä. Poikia vähän naurattaa mutta
he laulavat silti. Perinne mikä perinne. Iltamessuun menemme kävellen, se on
kylän nuorten tapa. Kirkko sijaitsee naapurikylässä ja sinne ehtii vartissa.
Pappi suitsuttaa ympäriinsä tuoksua, joka alkaa tuntua joululta.
Seuraavat päivät kuluvat nopeammin kuin tahtoisi, niin kuin
aina. Joulupäivällinen sukulaisten luona, kuumaa maustettua viiniä, patikointi
lumiselle Sneznik-kukkulalle, syntymäpäivänä Ljubljanaan, uuden vuoden aattona
isolla porukalla vuokrattuun juhlatilaan.
Uusi vuosi tuntuu lupaavalta.
 |
| Sneznik, Slovenia |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti