Valparaísosta Chiloén saarelle

Valparaísossa

Katutaide on suuressa arvossa

Oota mä juoksen sun kuvaan!

Cerro Alegre, kotikukkula

Valparaísossa luovuus näkyy kaikkialla

Kielikurssi on ohitse. Päivät olivat raskaita mutta antoisia. Luulin oppineeni lähinnä kielioppia ja vähättelin puhetaitoani, mutta nyt huomaankin pystyväni keskustelemaan paikallisten kanssa. Subjunktiivit eivät varmasti ole kohdillaan, mutta saan sanani sanottua. Nyt harjoittelu jatkuu tien päällä.

Kielikurssin lisäksi elämää Valparaisossa rytmittivät käynnit Consultoriossa, terveysasemalla. Toisella viikolla jalkaani yllättäen näykkäsi yksi kaupungin lukuisista katukoirista, mikä pakotti minut rabieskuurille. Ensimmäinen käynti yksityisklinikalla maksoi muutaman kympin, mutta rokotteet olivat ulkomaalaisellekin ilmaisia. Pisteet siis Chilen terveydenhuollolle. Kuuriin kuului yhteensä viisi rokotetta, joten hoitajien kanssa tuli harjoiteltua neulasanastoa useamman kerran.

Vapaa-aika Valpossa kului läksyjen teon lisäksi kahviloissa ja viinin äärellä kurssikavereiden ja muiden matkaajien seurassa, lenkillä kukkuloiden harjalla ja silloin tällöin päiväretkillä lähikaupungeissä. Viña de Mar viihdytti rantakahviloilla ja Casablancan viinilaakso paitsi vihreydellään, myös punaisilla ja valkoisilla.

Kuukausi kului nopeasti. Hostellin työntekijät kävivät tutuiksi, samoin lähikauppa ja koulumatka. Melkein kuin asettuisi aloilleen. Se tuntui hyvältä, ja sai miettimään seuraavaa vaihetta. Sitä aikaa, kun ei enää tarvitsisi pakata ja purkaa.

Ensi kesänä tulee täyteen neljä vuotta siitä, kun olen viimeksi asunut yli vuoden samassa paikassa. Neljän vuoden aikana seitsemän muuttoa. Laatikot ovat pölyttyneet mökillä niin kauan, etten enää edes muista mitä niissä on. Kaikki tämän reissun tähden. Ulkomailla oleskelu on loppujen lopuksi vain pieni osa tätä matkaa. Kaiken kaikkiaan prosessi on ollut valtavan pitkä. Aika sen jälkeen mietityttää. Mitä sitten tehdään kun reissu ei enää vaikutakaan jokaiseen päätökseen? Mitä sitten tehdään kun saa jäädä aloilleen?

Ancud, Chiloé

Tätä kirjoittaessani istun laivassa kohti Patagoniaa. Hytin ikkunaan vihmoo sadetta, ja puuttomat, kallioiset vuoret rajaavat meren harmaasta taivaasta.

Palataan kuitenkin vielä vähän ajassa taaksepäin.

Lähdin Valparaisosta etelään, Puconiin. Pieni kaupunki tulivuoren juurella on kihisevä turistikylä täynnä paikallisia ja ulkomaisia matkaajia, kahviloita ja retkenjärjestäjiä. Tein päiväretken kuumista lähteistä rakennettuun kylpylään. Vaikka kylä oli kaunis, pakenin eteenpäin jo kahden yön jälkeen. Vilinää oli liikaa.

Päädyin Puerton Monttin kautta Chiloén saarelle Ancudin kaupunkiin. Tein päiväretken saaristoon, jossa majailee perunpingviinejä. Saari tuntui miellyttävältä, mutta takaraivossa painoi huoli kyydistä etelään. Olin yrittänyt ostaa lipun Patagoniaan, mutta kaikki bussit olivat täynnä. Siispä vietin saarella vain kaksi yötä ennen kuin palasin takaisin Puerto Monttiin etsimään kyytiä. 

Pieniä mutta söpöjä!

Katse merta kohti, Chiloé