| Kalahallin vartijat |
| Merileijona lomapuuhissa |
San Pedro jää vihdoin taakse mutta aavikko ei. Atacama jatkuu koko Pohjois-Chilen läpi aina Peruun asti. Kun köröttelemme rantakaupunki Iquiqueen ei maisemissa näy paljon vaihtelua. Hiekkaa, santaa, pienen pieniä kiviä. Iquique kuitenkin kukoistaa mineraalien, nykyisin lähinnä kuparin, louhinnan ansiosta.
Kaupunki on myös yksi suosituimmista chileläisten matkaajien lomakohteista, mutta lomakausi on jo ohi, joten kaupungissa on tilaa. Suurimmat vetonaulat ovat ranta ja verovapaa shoppailuvyöhyke. Meillä on vain yksi päivä aikaa, joten käymme pikaisesti kurkkaamassa molemmat. Ranta on ranta, ja ostoskeskuksesta jää käteen suklaata. Illalla suuntaamme jälleen pohjoisemmaksi, Aricaan.
Olemme löytäneet Airbnb:n
kautta hostellin, joka on oikeastaan lomalla mutta majoittaa meidät silti.
Omistajina toimiva ranskalainen pariskunta on kiireinen uuden patonkibaarin
avaamisen kanssa, joten he ovat kutsuneet ystäväpariskunnan huolehtimaan
paikasta. Tämä keski-ikäinen chileläis-ranskalainen parivaljakko omistaa itse
hostellin San Pedrossa, mutta on nyt täällä (kuin) lomalla.
Joku kireänutturaisempi
matkailijapari saattaisi saada äkkiä tarpeekseen keittiön pöydällä aamusta
iltaan tyhjenevistä vodkapulloista, sheikkerissä heiluvista pisco soureista ja
takapihalla leijuvasta makeasta tuoksusta, mutta me viihdymme hostellissa viisi
yötä. Se on kuitenkin siisti, halpa ja ranskalainen omistajapariskunta
sympaattinen. Ja lomahulinoissa viihtyvä vanhempi pariskunta lauluineen,
kitaroineen ja lihavien sätkien kirvoittavine omituisine nauruineen oikeastaan
hyvin viihdyttävä, kun siihen suhtautuu sopivalla asenteella.
Päivät Aricassa kuluvat
nopeasti, vaikka mitään tekemistä ei oikeastaan ole. Ivan käy surffaamassa
useampana päivänä ja hehkuu saatuaan satunnaisilta vesikavereilta uusia
vinkkejä. Minä olen ostanut espanjankielisen romaanin, jota hitaasti tavaan
eteenpäin. Teemme kävelyretkiä keskustaan, löydämme merileijonat ja pelikaanit,
syrjäisiä ravintoloita ja kauppahallista herkullisia empanadoja. Paljon
nähtävää ei kuitenkaan ole, joten kun lautailija malttaa vihdoin
lopettaa aaltojen metsästyksen, jatkamme eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti