Vanha kraatteri, Pääsiäissaari

Vanha kraatteri, Pääsiäissaari

sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Vesipetoja Aricassa

Kalahallin vartijat

Merileijona lomapuuhissa


San Pedro jää vihdoin taakse mutta aavikko ei. Atacama jatkuu koko Pohjois-Chilen läpi aina Peruun asti. Kun köröttelemme rantakaupunki Iquiqueen ei maisemissa näy paljon vaihtelua. Hiekkaa, santaa, pienen pieniä kiviä. Iquique kuitenkin kukoistaa mineraalien, nykyisin lähinnä kuparin, louhinnan ansiosta.

Kaupunki on myös yksi suosituimmista chileläisten matkaajien lomakohteista, mutta lomakausi on jo ohi, joten kaupungissa on tilaa. Suurimmat vetonaulat ovat ranta ja verovapaa shoppailuvyöhyke. Meillä on vain yksi päivä aikaa, joten käymme pikaisesti kurkkaamassa molemmat. Ranta on ranta, ja ostoskeskuksesta jää käteen suklaata. Illalla suuntaamme jälleen pohjoisemmaksi, Aricaan.

Olemme löytäneet Airbnb:n kautta hostellin, joka on oikeastaan lomalla mutta majoittaa meidät silti. Omistajina toimiva ranskalainen pariskunta on kiireinen uuden patonkibaarin avaamisen kanssa, joten he ovat kutsuneet ystäväpariskunnan huolehtimaan paikasta. Tämä keski-ikäinen chileläis-ranskalainen parivaljakko omistaa itse hostellin San Pedrossa, mutta on nyt täällä (kuin) lomalla.

Joku kireänutturaisempi matkailijapari saattaisi saada äkkiä tarpeekseen keittiön pöydällä aamusta iltaan tyhjenevistä vodkapulloista, sheikkerissä heiluvista pisco soureista ja takapihalla leijuvasta makeasta tuoksusta, mutta me viihdymme hostellissa viisi yötä. Se on kuitenkin siisti, halpa ja ranskalainen omistajapariskunta sympaattinen. Ja lomahulinoissa viihtyvä vanhempi pariskunta lauluineen, kitaroineen ja lihavien sätkien kirvoittavine omituisine nauruineen oikeastaan hyvin viihdyttävä, kun siihen suhtautuu sopivalla asenteella.

Päivät Aricassa kuluvat nopeasti, vaikka mitään tekemistä ei oikeastaan ole. Ivan käy surffaamassa useampana päivänä ja hehkuu saatuaan satunnaisilta vesikavereilta uusia vinkkejä. Minä olen ostanut espanjankielisen romaanin, jota hitaasti tavaan eteenpäin. Teemme kävelyretkiä keskustaan, löydämme merileijonat ja pelikaanit, syrjäisiä ravintoloita ja kauppahallista herkullisia empanadoja. Paljon nähtävää ei kuitenkaan ole, joten kun lautailija malttaa vihdoin lopettaa aaltojen metsästyksen, jatkamme eteenpäin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti