Vostok lähtee Moskovasta lauantai-iltana melkein puolilta öin. Matka Pekingiin kestää tällä junalla kuusi päivää ja seitsemän yötä.
Vaunun sydän on samovaari, josta kaikki vuorotellen hakevat kuumaa vettä teehensä tai pikapuuroonsa. Jokaisessa vaunussa on myös oma emäntä, provodnitsa, joka pitää huolen lipuntarkastuksesta, siisteydestä ja laiturille jaloittelemaan karkaavista matkustajista. Pitkän matkan aikana suhde provodnitsaan muodostuu läheiseksi. Meidän vaunu on meidän tiimi.
Tämä oli jo toinen kertani Trans-Siperian junassa. Mitään ongelmia ei ole koskaan ollut. Saan aikana kulumaan lukemalla ja kirjoittamalla, mutta kuka tahansa yhtään vilkkaampi lapsi varmasti kaipaisi enemmän tekemistä.
Matkalle kannattaa pakata mukavat oleskeluvaatteet, jalkaanpukattavat sandaalit, retkikulho ja nuudeleita, teetä, pikakahvia ja evästä. Ruokaa on tapana tarjota hyttitovereille: pakkaa siis myös jotain sellaista, josta voit helposti jakaa muille.
Suihkua ei halvemmissa osastoissa ole, tosin naaman ja kainalonpesu onnistuu vessan lavuaarin luona. Kuivashampoo ja kosteuspyyhkeet pelastavat loput.
Ravintolavaunusta saa ruokaa ja juomaa, lisäksi matkaajat voivat täydentää varastojaan asemalaiturien kioskeilla. Joillakin asemilla käyskentelee myös venäläisiä mammoja myymässä matkaajille leipomuksiaan.
Nyt marraskuussa matkustajia on selvästi vähemmän kuin pari vuotta sitten syyskuussa. Vaikka talvi on Siperiassa kaunis, se ei kuitenkaan ole paras aika junamatkalle. Lämmitys junassa on hyvä, eli kylmyys ei ole este, mutta pimeä laskeutuu niin aikaisin, että puolet hienoista maisemista jäävät näkemättä. Maisemien kannalta syyskuu on muutenkin hyvä ajankohta, sillä Siperian ruska on näyttävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti