Christchurch, toivoa täynnä

Kaupungissa on yllättävän paljon katutaidetta

Restart rakennettiin kaupungin keskustaan pian tuhon jälkeen. Tilaa oli...

Kulku kaikkialle ei ole vieläkään mahdollista

Restart on hipstereiden mekka ja ruokakojut ovat hyviä

Katedraali odottaa vielä pelastajaansa

Kaupunki pukee minua. Olemme molemmat täynnä hiljaista toivoa. Kunnes romahtaa.

Christchurch toipuu edelleen vuoden 2011 maanjäristyksestä, jolloin lähes 200 ihmistä kuoli ja rakennukset kärsivät massiivisista vahingoista. Tuhon voimakkuudesta kertoo muun muassa se, että parhaillaan maailmanmestaruuskisoja odottanut rugby-stadion tärähti kerralla käyttökelvottomaksi.

Nyt kun järistyksestä on kulunut lähes viisi vuotta, kaupunkia on jo ehditty paljon siivota, mutta kaduilla kuuluu edelleen hiljaisia kuiskauksia katastrofista. Vanhat kivirakennukset ovat edelleen palasina: katedraalia ympäröi aita joka kieltää menemästä lähemmäksi sortumavaaran takia. Myös pieniä siltoja on edelleen suljettu.

Joka paikassa näkyy kuitenkin nostokurkia ja uudelleenrakentamista. Järistyksessä tuhoutunut ostoskeskus on korvattu konteista kootulla Restart-kauppakeskittymällä. Junakiskot on suoristettu ja raideliikenne kulkee. Kaupunki nousee jälleen.

...

Saan juuri tavarani hostellihuoneeseen, kun raekuuro alkaa. Suljen ikkunan pian, sillä peukalonpäänkokoisia rakeita alkaa pomppimaan myös sisälle huoneeseen. Salamoiden välkkeessä rapistelen auki suklaalevyn. Ensimmäisen rivin jälkeen käytävältä kuuluu suihkun ääni. Onko äänieritys todella noin huono vai onko joltain jäänyt kylpyhuoneen ovi auki?

Kurkkaan uteliaana käytävälle ja vedän pääni äkkiä takaisin. Katto vuotaa kuin se olisi porattu täyteen reikiä. Eikä vain yhdestä kohtaa, vaan parin metrin välein pitkin käytävää.

Kengät jalkaan. Suklaa pois käsistä. Huoneen avain.

Ryntään takaisin käytävälle ja etsin sankoa. Roskapönttö saa kelvata. Vessasta löydän toisen, omasta huoneesta kolmannen. Juoksen alakertaan etsimään apua. Respan tyttö tulee perässäni, katoaa takaisin alas, ja palaa mukanaan Varo märkää lattiaa -kyltti. Yritän estää itseäni lyömästä kämmenellä otsaani ja sanon sen sijaan eikö pitäisi soittaa jollekin. Johtaja tulee kohta, tyttö lupaa. 

Yhdistelen mielessäni maanjäristyksen tekemiä piilotuhoja rakennuksille, käytävän sähköpistokkeita ja katosta yhä enemmän valuvaa vettä. Nappaan takkini ja tungen suklaan taskuun. Ulos.

Kun sade lopulta hellittää, palaan uteliaana takaisin. Pojat kuiskivat alakerrassa: katto tuli alas.

Kipuan yläkertaan ja näen että he ovat oikeassa. Siitä kohtaa, missä vettä tuli eniten, märkä sisäkatto on romahtanut alas lattialle. Tuho ei ole massiivinen, mutta se riittää minulle. Kerään loputkin tavarat ja palautan avaimen respaan.

Kohtaa vaikeus.

Hengitä sisään.

Hengitä ulos.

Aloita uudelleen.