Sinun on mentävä mutta et vielä tiedä miksi. Tai tiedät, mutta et vielä ole uskaltanut kertoa itsellesi. Seuraa rohkeasti, tiesi vie kyllä sinne minne pitää.
keskiviikko 2. joulukuuta 2015
Uusi-Seelanti, uusi minä
Auckland, Uuden-Seelannin suurin kaupunki. Hong Kongin jälkeen se tuntuu niin pieneltä ja viehättävältä, että pysähdyn ottamaan kuvia tyhjistä kaduista. Mikä helpotus olla ilman ihmistungosta.
Rakkaus extreme-urheiluun näkyy täällä heti. Bussissa matkalla lentokentältä hostelliin katson, kuinka kaksi kaverusta ammutaan jättimäisen ritsan näköisellä laitteella kohti taivasta. Laite kuuluisi huvipuistoon, mutta se seisoo ylpeänä keskellä Aucklandia. Pojat pomppivat ilmassa ja puhkuvat keuhkoistaan adrenaliinia.
Auckland on nätti, mutta kaupungissa ei ole juurikaan nähtävää. Päättelen mielessäni, että se on kuin Helsinki: vähän tarjottavaa turisteille, mutta loistava paikka asua.
Tapaan mukavia tyyppejä hostellilla, ja päädymme viettämään usemman päivän yhdessä tekemättä juuri mitään. Piknik puistossa, kipuaminen Mt Eden -kukkulalle, australialaista olutta, pastaa yhteiskeittiössä. Musiikkia, naurua, ajattomia hetkiä. Viimeisenä päivänä jäljet johtavat viskibaariin ja katoavat sinne.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti