Punakaiki

Sademetsä innosti luontokuvaamaan

Vedenkestävä pussi on kullanarvoinen länsirannikolla

Punakaiki on kuuluisa ennen kaikkea pannukakkukivistään, Pancake Rocks

Pannukakut saivat paljon huomiota, mutta kyllä merikin koitti varastaa show'n

Ensimmäistä kertaa sademetsässä! Nikau-palmuja ja valtavia saniaisia. Sataa, tottakai, muuten sitä kai kutsuttaisiin vain metsäksi.

Tasmanian meri käy hurjana kun kävelen kohti rantaa. Ihmettelen jälleen kerran, kuinka valtameri voi kuulostaa niin samalta kuin vilkas valtatie. Vesimassa tuntuu vatsanpohjassa enkä pysty mennä kallioilta alas rannalle. Vuosikausia olen nähnyt toistuvaa unta nousevasta vedestä, eivätkä kuohuvat aallot tunnu päiväsaikaakaan sen houkuttelevammalta.

Jännitys lievenee sitä mukaa kun meren ääni takanani loittonee. Sateesta huolimatta suuntaan jokea reunustavalle polulle. Tiheä sademetsä ja korkeat kalliot ympäröivät minua ja kameraani. Kun sade hetkeksi huoahtaa, nappaan kameran vesitiiviistä pussistaan ja yritän ikuistaa minua ympäröivän runsaan ja sotkuisen kasvillisuuden.

Te Nikau Retreat on yksi mukavimmista majapaikosta, joihin olen törmännyt. Sademetsän syleilyyn on rakennettu isoja ja pienempiä mökkejä. Minä saan pedin rakennuksesta, jossa parvelle tehty dormi käsittää kuusi lattialla puoliympyrässä lepäävää patjaa. Parven ja alakerran välissä on välikerros, josta löytyy kaksi kahdenhengenhuonetta. 

Tänä iltana meitä on vain kahdeksan henkeä koko tuvassa. Mukavan sohvannurkan löytää helposti eikä keittiössäkään ole tungosta. Rakennus hengittää hyvin ja sateenropina tuudittaa pehmeään uneen.